|
Saavi, missä me leipää tehdään, on jotain kolmen litran kokoinen.
Niitä löytyy ainakin Stockmannilta Helsingistä, mukana vielä hyvä
puinen kauha. Siitä tulee kuusi leipää suunnilleen valmiina. Eli jos
astia on joku sellanen, niin tietää minkä verran leipää kerralla
tulee.
Ensin laitan noin kolmanneksen tai hiukan vajaan puolet siitä
kiulusta vettä sinne. Tämän kokoinen taikina mahtuu astiaan loppuun
saakka. Puolet jos laittaa vettä, niin se pursuaa laitojen päälle,
mutta ei se sieltä valumaan lähtenyt, kun kerran lorahti vettä just se
puolet. Kuvassa on ehkä vähän vähänlaisesti vettä.
Juuri on astian reunoissa ja taikinanmuruissa astiassa kuivuneena ja
sekoittuu sinne sekaan ja liukenee seinistä. Olen usein käyntiin
lähtemistä nopeuttaakseni ja vähän astiaa siistimpänä pitääkseni
raapinut seinistä kuivia kokkareita sekaan.
|
|
|
Tähän veteen siis sitten sen verran ruisjauhoja, että se on sellaista
löllöä, ei ihan vettä kuitenkaan. En tiedä mitä merkitystä jauhojen
määrällä on. Jos niitä on kovin vähän, niin juurelle ei riitä ruokaa
ja se ei käy kuin vähän aikaa. Minulla joskus laskeutui kiinteä osa
pohjalle ja päällä oli melkein kirkasta vettä, kun oli vähänlaisesti
jauhoja alkuun, ja taisi olla vähän kylmässä astia kanssa. Ei hätää,
jauhoja sekaan ja sekotusta, niin lähti heti taas käymään.
Isän ohje oli, että käytetään kaksi vuorokautta ja lisätään aamuin
illoin jauhoja. Nyt kun juuri on saanut käydä lämpimässä niin se on
tosi nopea, ja kun se on pienempikin niin voi olla ettei kestä niin
kauaa saman happamuuden saavuttaminen, niin uskon että vuorokausi tai
vajaa vuorokausi on parempi. Viime aikoina jopa olen käyttänyt jopa
vain 12 tuntia. Juuri lötkistyy kun jauhot kuluu käydessä, ja niitä
lisätään niin että se taas paksunee vähän. Sekoittaa voi niin usein
kuin haluaa, se voi auttaa käymistä.
Käyminen on tosi riippuvaista lämpötilasta, kyllä se hissukseen käy
normaalissa huoneenlämmössä, mutta jos jotain vähän lämpimämpää
patterinvierustaa on niin parempi. Meillä ensin käytin kylpyhuonetta
kun se on meillä aika lämmin, mutta sitten huomasin, että keittiössä
yhden pöydän alla olevan patterin viereen lämmin ilma jää paikalleen
ja se on tosi hyvä paikka.
|
|
|
Sitten kun se on tarpeeksi käynyt, niin lisätään suola. Tämän mää
aina unohdan. Määrää en tiedä, itse olen laittanut tähän taikinaan
noin ruokalusikallisen mitan tai vähän enemmän. En tiedä ollenkaan
onko liian vähän, ei sitä liian suolaseksi ainakaan ole kukaan
sanonut. Meillä kai kotona laitettiin myös kuminaa, mutta mulla ei
ole kuminaa ollut enkä niin välitä, niin en ole laittanut. Muitakin
mausteita kai voi käyttää.
Jauhoja pistän niin kauan kuin jaksan ensi kauhalla ja sitten käsin
niitä taikinaan sekoittaa. Siinä lehtijutussakin sanottiin, että ei
yleensä tapahdu sellaista, että tulisi liian kiinteää tehtyä. Mää
ainakin pistän jauhoja niin kauan, että käsi väsyy. Kerran uskoisin,
että olen laittanut liikaa, se ei enää jaksanut liian kuivana oikein
nousta. Luulisin, että niin paljon kuin jaksaa kauhan kanssa sinne
sekoittaa on aika sopivasti ja vähän sen päälle käsin.
|
|
|
Taikina nousee taas tosi lämpimässä nopeasti, parissa tunnissa. Ei
ihan kaksinkertaiseksi, ei oikeastaan lähellekään. Olen pikku hiljaa
vähentänyt nostatusaikaa, koska tuntuu siltä, että sitten se jaksaa
leivottuna leipänä nousta pellillä ja tulee ilmavampaa leipää. Alkuun
annoin taikinan olla nousemassa kolme tuntia tai pidempään, nyt
mieluiten alle kolme tuntia, esimerkiksi kaksi tuntia, jos muistan
leipoa tarpeeksi ajoissa. En tiedä onko tällä merkitystä sitten
kuitenkaan.
|
|
|
Kourallisesta taikinaa aina pyörittelen pallon jauhojen kanssa ja
lättään sen pellille leivinpaperin päälle, taputtelen tasaiseksi ja
teen reiän. Käytän reikään pupunmuotoista piparkakkumuottia, niin
reikäleivistä tulee kivan näköisiä kun niissä on pupu keskellä.
Perinteistä olisi käyttää pyöreää muottia tai jopa aitoa onttoa
sarvea. Reikä laitetaan takaisin taikinaan ja menee osaksi seuraavia
leipiä. Otan taikinaa kouraan seiniä raapien niin, että astia tulee
melkein puhtaaksi, mutta siis pieni kerros tai taikinaviiruja jää
seiniin. Joskus jopa menee melkein tasan kuuteen leipään taikina :-)
Taas samaan lämpimään paikkaan sitten leivät pellillä kohoamaan.
Joskus kohotan leipiä niin, että lämmitän uunia pari minuuttia ja
laitan sinne.
|
|
|
|
Juuren säilymisen takia jotkut jättävät viimeisestä leivästä syntyvän
reiän talteen ja jättävät sen kuivumaan taikina-astiaan. Itse paistan
sen leiväksi myös. Käsistä ja työkaluista jää kuitenkin tarpeeksi
taikinanmurusia astian pohjalle ja sitten astian seiniin ja puukauhaan
jää niin paljon taikinaa, että juurella ei ole mitään ongelmaa säilyä.
Kolmen tai vaikka viiden tunnin kohoamisen jälkeen (heh, ehkä kahdella
tunnillakin pärjäisi) uuniin 225 astetta ja 25 minuuttia. Ennen
uuniin laittamista pistellään haarukalla leipiin reikiä, joista höyry
pääsee purkautumaan pois. Ilman tätä tulee onttoja onkaloita kuoren
ja sisuksen väliin. Joku sanoi, että myös veden lisääminen missään
vaiheessa taikinaan tekee näitä onttoja onkaloita.
Valmiit kuusi leipää annan jäähtyä, laitan osan, esim. 3 pakkaseen,
ensimmäinen leipä menee aika lailla saman tien lämpimänä ja pari
leipää menee seuraavien muutaman päivän aikana. Se ei kuitenkaan
säily kovin pitkään, kun ei mitään säilöntäaineita ole, eikä ole kiva
päästää kuivumaankaan.
|
|